[liikenteestä] [historiaa] [filosofiaa] [linkkejä]

 

Liikenteestä
[ympäristävaikutukset] [kustannuksista] [terveysvaikutuksista]

Autoilusta aiheutuu selviä haittoja ympäristölle sekä ihmisen turvallisuudelle ja terveydelle. Liikenne on tutkitusti yksi suurimmista ilmansaastuttajista, energiankuluttajista, maankäyttäjistä, tapaturmanaiheuttajista ja jätteiden tuottajista (1). Liikenteen haittoja voidaan pienentää tehokkaasti vain yksityisautoilua vähentämällä. Nykyiset liikenneratkaisut ovat perustuneet vankkumattomaan uskoon yksityisautoilun kasvusta, vaikka suurin osa kansalaisista haluaa joukko- ja kevyttä liikennettä tuettavan jopa yksityisautoilun kustannuksella (2).

Autoilun haitoista tiedetään

Autoilusta aiheutuvien ympäristövaurioiden kokonaisvaltainen huomioon ottaminen edellyttää koko auton elinkaaren tarkastelua. Pelkkä auton päästöjen tarkastelu ei riitä, vaan pitää myös ottaa huomioon se, että autot rakennetaan uusiutumattomista luonnonvaroista ja vain puolet auton elinkaaren aikana kuluttamasta energiasta kuluu autolla ajamiseen.(3) Autoilun sivutuotteena syntyy myös paljon erilaisia ongelmajätteitä(4). Autolla ajaminen vapauttaa ilmaan typen ja rikin yhdisteitä, hiilivetyä, alailmakehän otsonia, savusumua sekä häkää ja pölyä. Ne ovat kaikki ilmansaasteita, jotka ovat vaaraksi kasvillisuudelle ja ihmisten terveydelle. Suomessa yli neljännes kasvihuoneilmiötä vahvistavista hiilidioksidipäästöistä aiheutuu liikenteestä.(5) Hapan laskeuma ja teiden liukkauden poistossa käytetyt kemikaalit sekä suola pilaavat vesistöjä ja pohjavesiä(6). Autoilu vie huomattavasti tilaa. Kilometri uutta valtatietä tärvelee kolmesta viiteen hehtaaria viljelymaata ja metsää (7). Kolmannes Turun keskustan maa-alasta on liikenneväylien ja autojen pysäköintialueiden peitossa(8). Rakennuksia uusittaessa autoille on lohkaistu lisätilaa viheralueista ja lasten leikkipaikoista. Nykyään kaavoituksen vaikeimpia ongelmia onkin osoittaa riittävästi paikoitustilaa autoille. (9)

Autoilun aiheuttamista terveyshaitoista näkyvimpiä ovat liikenneonnettomuudet. Henkilöautoille tapahtuu ajettua kilometriä kohden onnettomuuksia moninkertaisesti joukkoliikenteeseen verrattuna. Kuolemia henkilöauto-onnettomuuksissa sattuu kilometriä kohden 16 kertaa enemmän kuin junille ja busseille(10). Liikenteen päästöt rasittavat hengityselimiä. Liikenne nostattaa ilmaan myös muista lähteistä peräisin olevaa pölyä. Ilman epäpuhtauksista kärsivät erityisesti lapset, astmaatikot ja vanhukset(11). Autojen kolmas terveysuhka ei ole yhtä ilmeinen: autot edistävät laiskaa elämäntapaa vähentämällä kävelyä ja pyöräilyä(12). Lisäksi autoliikenne on suurin stressiä ja univaikeuksia aiheuttavan ympäristömelun lähde(13). Autoistuminen lisää eriarvoisuutta. Palveluiden sijoittuminen keskustojen ulkopuolelle vaikeuttaa nuorten, vanhusten ja niiden, joilla ei ole varaa autoon, elämää. Kolmanneksella suomalaisista kotitalouksista ei ole autoa ja väestöstä ajokortittomia on 42 %.

Autoistuminen lisää eriarvoisuutta. Palveluiden sijoittuminen keskustojen ulkopuolelle vaikeuttaa nuorten, vanhusten ja niiden, joilla ei ole varaa autoon, elämää. Kolmanneksella suomalaisista kotitalouksista ei ole autoa ja väestöstä ajokortittomia on 42 %.

Ongelmat voidaan ratkaista

Tieliikenteen aiheuttamista ongelmista suurimman osan aiheuttaa henkilöautoliikenne. Suurin osa henkilöautoilla tehtävistä matkoista voitaisiin korvata busseilla, junilla, kävelyllä tai pyöräilyllä. Turun seudun asukkaiden päivittäisistä automatkoista 40 % on alle 3 kilometrin pituisia ja 70 % alle kuuden kilometrin pituisia(14). Kävelyä ja pyöräilyä kaupungeissa rajoittavat kuitenkin liian usein sopivien väylien puute ja turvallisuusriskit, sillä uudetkin pyörätiet toteutetaan yleensä muun tien- ja kadunrakentamisen ohessa, raskaamman liikenteen ehdoilla. Kevyenliikenteen lisäämiseksi tulee luoda yhtenäinen ja turvallinen jalankulku- ja pyöräilyverkosto, joka toimii hyvin yhteydessä joukkoliikenteen kanssa. Joukkoliikenteen käyttöä voidaan lisätä alentamalla lippujen hintoja ja sovittamalla reittejä paremmin yhteen. Pyöräilyn suosiminen toisi kaupunkiin myös lisää tilaa, sillä yhteen auton parkkiruutuun mahtuu noin 10 polkupyörää.

Vaikka auton valmistajat markkinoivat uusia autoja ympäristöystävällisinä, ei autojen päästöjä ei ole mahdollista teknisesti pienentää riittävästi, niin kauan kuin niiden energiankäyttö perustuu fossiilisiin polttoaineisiin(15). Ainoa tapa ratkaista autoilusta aiheutuvat ongelmat on vähentää autoilua. Pyöräilyn ja kävelyn lisääminen sekä vähentää autoliikenteestä johtuvia mittavia ympäristöhaittoja että parantaa huomattavasti kansanterveyttä, kansantaloutta ja yhdyskuntien toimivuutta ja viihtyisyyttä. Kaupunkien ydinkeskustat on pääsääntöisesti rauhoitettava yksityisautoilulta ja autotiet korvattava kävelykaduilla sekä erillisillä pyöräteillä. Kaupunkiympäristöä on vihreytettävä puilla ja istutuksilla. Viihtyvyyden lisäksi viheralueet parantavat ilmanlaatua ja suodattavat melua.

Palveluiden sijoittaminen asuinalueiden ulkopuolelle lisää liikennettä. Kaupat, työpaikat ja palvelut pitäisi sijoittaa asuinalueiden yhteyteen. Kaupunkisuunnitelulla ja liikennepoliittisilla ratkaisuilla on mahdollistettu kaupunkirakenteen hajoaminen: kaupunki on muuttunut autojen ehdoilla toimivaksi yhdyskunnaksi. Kaupunkien liikennettä ja maankäyttöä ohjaavat päätökset voivat luoda vaihtoehdon autoon perustavalle kaupungille. Esimerkiksi tienvarsipysäköinnin korvaaminen pyöräkaistoilla vähentäisi autoilua ja lisäisi pyöräilyn houkuttelevuutta jo tuntuvasti.

Lähteet: 1) Luontoa ei voi ohittaa. Suomen luonnonsuojeluliitto 1993 2) Liikenneministeriön tutkimus 1998 3) Nordisk trafikk og miljö. Pohjoismaiden ministerineuvosto 28: 1992 4) Luontoa ei voi ohittaa. Suomen luonnonsuojeluliitto 1993 5) Liikenneliitto. www.liikenneliitto.fi 6) Liikenneministeriö 2000; Liikenne ja ympäristö. Tilastokeskus 1992 7) Auto, terveys ja ympäristö. Gaudeamus 1991 8) Liikenneliitto. www.liikenneliitto.fi 9) Luontoa ei voi ohittaa. Suomen luonnonsuojeluliitto 1993 10) ks. edellinen 11) ks. edellinen 12) Maailman tila 1999. Gaudeamus 1999 13) Luontoa ei voi ohittaa. SLL 1993: Auto, terveys ja ympäristö, Gaudeamus 1991 14) Pyöräliikenteen kehittämissuunnitelma. Turku 1999 15) Kestävä Suomi. Maan ystävät 1996

Liikenteen ympäristövaikutukset lyhyesti.

Liikenteen osuus hiilidioksidin (CO2) kokonaispäästöistä Suomessa on reilut 20 %
Autoliikenne on pahin ympäristömelun lähde. Tieliikenteen aiheuttamasta melusta kärsii miljoona suomalaista. Melu lisää stressiä ja vähentää sosiaalista kanssakäyntiä, haittaa keskittymistä ja lisää unihäiriöitä.
Katalysaattoreista huolimatta tuottaa henkilöauto ilmaan noin tuhatta erilaista aineyhdistelmää.
Pohjavesiesiintymät ovat erityisesti harjualueilla vaarassa teiden suolaamisen vuoksi.
Kilometri uutta valtatietä tärvelee kolmesta viiteen hehtaaria maa- ja metsätalousmaata. Liikenteen ympäristöhaitoista 70-90 % aiheutuu tieliikenteestä.

Hajautettu yhdyskuntarakenne pakottaa ihmiset käyttämään omaa autoa. Kävelykatuja tutkittaessa on niiden havaittu lisäävän kauppojen myyntiä. Liikenteen ympäristövaikutusten kokonaisvaltainen huomioon ottaminen edellyttää koko elinkaaren tarkastelua: öljyn porauksesta, -jalostuksesta ja kaivostoiminnasta useiden teollisuus- ja palvelualojen sekä tienrakennuksen kautta auto- ja öljyjätteiden käsittelyyn. Henkilöautolle sattuu onnettomuuksia henkilökilometriä kohti 2.3 kertaa enemmän kuin linja-autoille ja noin 11 kertaa niin paljon kuin junille. Logistiikan parantaminen vähentäisi liikenteen ympäristöhaittoja. Tilan tarve on eräs näkyvämpiä liikenteen ympäristöongelmia. Turun keskustan maa-alueesta on kolmasosa liikenneväylien ja autojen pysäköintialueiden peitossa.

Lähde: Liikenneliitto

[ sivun alkuun]

Autoilun kustannuksista
Auto on periaatteessa erittäin hyödyllinen apuväline siirryttäessä paikasta toiseen varsinkin jos mukana on jotain suurempaa tavaraa, mutta autoilullakin on haittansa. Nyky-yhteiskunnassamme autosta ja autoilusta on tullut itseisarvo. Auto siis ei enää ole pelkkä liikkumisen apuväline vaan se laite jota palvotaan ja jolla pyritään suoriutumaan kaikista mahdollisista matkoista ja tehtävistä. Tärkeimpinä syinä autoilun haittojen realisoitumiselle nykyisen kaltaiselle tasolleen pidän suomalaista liikennepolitiikkaa ja luotua infrastruktuuriamme.

Autoilun haittoja ja todellisia kustannuksia tarkastellessa tulee ottaa huomioon auton koko elinkaari kaivoksilta ja öljylähteiltä erilaisten sivuvaikutusten kautta aina romuttamolle asti. Näin ollen auton ja autoilun haittavaikutusten kokonaiskustannusarvion tulisi mm. sisältää: ihmisille ja eläimille aiheutuneet sairaudet ja kuolemat, ympäristön saastumisen erilaisten päästöjen ja jätteiden kautta, esteettiset haitat ja sosiaaliset ongelmat. Tämä ajattelumalli poikkeaa vallitsevasta tavasta ajatella jossa nykyisen autoilua kannustavan infrastruktuurimme kustannuksiksi mielletään vain tieverkoston rakentaminen ja kunnossapito, johon tarvittavat varat kerätään autoilijoilta itseltään auto- ja polttoaineveron muodossa.

Kun autoilun kustannuksia lähdetään arvioimaan ongelmaksi tietenkin tulee miten määritellä hinta erilaisille haitoille, esimerkiksi onko astmaatikko tyytyväinen jos hänelle maksetaan sairaalalaskut vai olisiko hän mieluummin ollut sairastumatta, tai mitä tehdä kun pohjavesi on saastunut juomakelvottomaksi? Toisaalta on muistettava että päästörajojen asettaminen on hieman hankalaa sillä ei ole olemassa mitään turvallista rajaa jonka alittavat päästöt eivät aiheuttaisi sairauksia. Lisäksi on huomioitava että autot vievät paljon tilaa ja näin ollen hautaavat alleen arvokkaita maa-alueita. Autojen määrän kasvaessa niille rakennetaan uusia teitä ja yhteiskuntarakenne hajoaa. VTT:n mukaan yhdyskuntarakenteen hajoaminen maksaa suomalaisille veronmaksajille joka vuosi useita miljardeja markkoja. Todellisuudessa siis autoilun kustannukset maksatetaan kaikilla veronmaksajilla eikä autoilijoilla itsellään.

Tielaitoksen vuonna 1997 tekemän tutkimuksen mukaan tieliikenteen pakokaasu- ja melupäästöt aiheuttavat Suomessa vuosittain terveys- ja ympäristöhaittoja noin 9 miljardin markkan edestä [1]. OECD:n teettämän vastaavan tutkimuksen mukaan kustannukset olisivat Suomen kokoisessa kansantaloudessa noin 19-64 miljardin markan välillä [2]. Erot tutkimuksien tulosten välillä johtuvat yksinkertaisesti siitä mitä otetaan mukaan ja kuinka sitä painotetaan. Kummassakaan tutkimuksessa arvioihin ei sisälly auton koko elinkaari vaan itse autolla ajamisen aiheuttamat ongelmat.

Jos siis pelkästään autoilla ajamisesta tulee veronmaksajille noin 10 miljardin kustannukset niin jokainen voi vain kuvitella millaisista summista on kysymys kun aletaan tarkastelemaan autoilua "kehdosta hautaan"- periaatteella. Jokaisen kansalaisen tulisikin nyt päättää onko hän valmis tukemaan nykyisen kaltaista autoilua vai haluaako hän ympäristön ja viihtyvyyden paremmin huomioon ottavan elinympäristön?

Lähteet: [1] Tielaitos, selvityksiä 9/1997 [2] The Social Costs of Transport: Evaluation and Links with International Policies. OECD, enviromental directorate, June 1993.

[ sivun alkuun]

Autoilun terveysvaikutuksista

Autoilun terveydelle aiheuttamat haitat koostuvat useista erilaisista tekijöistä. Autoilusta aiheutuva kemialliset-, fysikaaliset- ja melusaasteet pilaavat yhdyskuntailmaa ja sitä kautta terveyttämme. Autoilulla on myös epäsuoria vaikutuksia terveyteemme elinympäristön pilaantumisen ja liikunnan puutteen kautta. Autojen pakokaasuista aiheutuvilla typen oksidi-, rikkidioiksidi-, otsoni-, hiilimonoksidi-, hiilivety- ja hiukkaspäästöillä on vaikutuksia pääasiassa verenkierto- ja hengityselimistöön. Erityisen herkkiä ovat edellämainituista sairauksista kärsivät, lapset ja vanhukset.

Taajamissa liikenne on merkittävä leijuvan pölyn aiheuttaja. Liikenne tuottaa hiukkasia ja nostaa ilmaan kadulla olevaa ja sinne laskeutuvaa pölyä. Katujen hiekoituksesta ja teiden kulumisesta johtuvan, karkeista hiukkasista koostuvan pölyn vaikutus on ympäristöä likaava ja viihtyisyyttä alentava. Pakokaasujen osuus kokonaisleijumasta on vähäinen, mutta pakokaasujen sisältämät hiukkaset ovat pieniä (pienhiukkasia) ja pääsevät tunkeutumaan syvälle keuhkoihin ja ovat siten terveydelle haitallisimpia. YMPÄRISTÖMINISTERIÖ

Tuntuvimpia autoilusta aiheutuvia haittoja ovat melusaaste ja kolarit. Vuosittain kolareissa kuolee satoja ihmisiä. Auto vammauttaa pysyvästi tai tilapäisesti tuhansia suomalaisia vuosittain. Liikenneonnettomuuksista aiheutuvan taloudellisen haitan arvioitiin vuonna 1987 olevan 6.6 MILJARDIA markkaa. Vuonna 2000 kustannukset lienevät samaa luokkaa tai suurempia. Liikenneonnettomuuksista perheille, sukulaisille ja ystäville aiheutuvaa haittaa on vaikea arvioida millään mittarilla. Liikenne on merkittävin melun lähde. Liikenteen melu aiheuttaa kuulovaurioita ja häiritsee nukkumista. Lisäksi melun on todettu aiheuttavan stressiä. Se saattaa nostaa verenpainetta, alentaa suorituskykyä ja muuttaa käyttäytymistä. Autoilulla on siis psyykkisiä vaikutuksia. Ohjaamossa esiintyvästä tärinästä, lämpötilojen vaihteluista ja melusta johtuen autoilijoille itselleen autolla ajaminen saattaa aiheuttaa mielipahaa, ärtymystä, epämukavuutta ja väsymystä. Autoilun lisääntymisen seurauksena ihmisten arkinen liikkuminen on vähentynyt ja siksi mm. tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat lisääntyneet. Liikunnan vähentyminen johtaa energian kulutuksen vähenemiseen, jolloin ylipainoa alkaa kertyä, ja tätä kautta riski sairastua muiden muassa verenkiertoelimistön sairauksiin ja syöpiin lisääntyy. Yllä mainittuja autoilun terveysvaikutuksia voidaan estää vähentämällä autoilua ja suosimalla jalankulkijoita ja pyöräilijöitä liikennesuunnittelussa. Lyhyillä matkoilla pyörä ja kengät ovat hyvä matkaväline, pitkillä taas linja-auto tai juna. Autoilun vähentäminen voidaan aloittaa vähentämällä tai jopa lopettamalla autoilu kaupungeista kokonaan.

Lähteet:
Liikenneliitto
Ympäristöministeriö

WHO:n raportti Health Costs due to Road Traffic-related Air Pollution. Tutkimus liikenteen terveys vaikutusten määrästä ja kustannuksista Keski-Euroopassa.
http://www.who.dk/London99/WelcomeE.htm

[ sivun alkuun]

_________________________________________________
linkejä autoilusta

Kestävään kehitykseen, autoliikenteen ja saasteiden vähentämiseen pyrkivä liikenneliitto on jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja joukkoliikennettä käyttävien etujärjestö. Sen sivuilta löytyy paljon tietoa liikennesuunnittelusta, autoilun haitoista ja kevyestäliikenteestä.
http://www.liikenneliitto.fi

Liikenneministeriön sivut liikenteen ympäristöhaitoista, ilmastomuutoksesta, vesistöjen ja ilman saastumisesta. Tutkimuksia ja suunnitelmia.
http://www.mintc.fi/www/sivut/suomi/ymparisto/index.htm

Car Busters julkaisee monikielistä lehteä ja kampanjoi autojen ylivaltaa vastaan. Alkujaan ranskalainen järjestö toimii nykyään Prahassa.
http://www.antenna.nl/eyfa/cb

Autottomien kaupungien menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Sivusto käsittelee monipuolisesti autottomuuden etuja ja käytännön ratkaisuja sekä sisältää uutisia, foorumin, sekä listan muista aihetta käsittelevistä resursseista.
http://www.carfree.com