"Olin miettinyt laittomuuksiin ryhtymistä aika pitkään, jo siitä asti kun ensimmäistä kertaa kuulin tällaisten ryhmien olemassaolosta. Oikeastaan en vieläkään ole lopettanut miettimistä", kertoo Pia. "Nykyäänkin tulee epäröityä ja kyseenalaistettua, varsinkin kun seuraa median synnyttämää keskustelua tai jos kuulee sattumalta kadulla tai kavereilta kritiikkiä."

Kiinnijäämisen seurauksetkin mietityttävät Piaa. Koulutuksen, työpaikan menetys ja muut väistämättömät vaikeudet evät tietenkään houkuta ketään. "Kiinnijäämisen riski on kuitenkin suuri ja olen henkilökohtaisesti miettinyt seurauksia ja vankilaa. Aluksi nämä asiat oli mielessä enemmän, mutta nykyään harvemmin."

"Minulle henkilökohtaisesti tämä taktiikka sopii parhaiten. Tällä en tarkoita sitä, että muut taktiikat olisivat turhia. Kaikki toiminta on tärkeää. En usko, että Suomessa edes on sellaista kuin huono eläinoikeustoiminta. Koen, että valitsemallani tavalla kykenen auttamaan parhaiten eläimiä."

Laitonta suoraa toimintaa, kasvottomuutta ja maanalaisuutta on kuvailtu myös miehiseksi toimintamuodoksi. Pia ei koe asiaa näin. Hänen mukaansa ryhtyminen laittomuuksiin tuskin voi riippua siitä, onko kyseessä mies vai nainen. "En edes tiedä onko toiminnassa enemmän mukana miehiä vai naisia. Varmaan tämä on aika sukupuoletonta toimintaa".

Pia itse ei näe, että eläimiä riistävien yritysten sabotointi olisi kovaa ja miehistä. Myös julkisuudessa esitetyt väitteet siitä, että miehet johtaisivat ja naiset toteuttaisivat, eivät saa Pialta vahvistusta. "Olen toiminut sekä pelkästään naisten kanssa, että myös poikien kanssa. En ole huomannut suurta eroa solun toiminnassa. Onhan se kuitenkin erilaista poikien kanssa, kuten mikä tahansa muukin kanssakäyminen, mutta erot eivät ole olleet vallan jaossa. Kaikki suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä, eikä johtajia ole."

Erityisesti tuhopoltot jakavat mielipiteitä laillisesti toimivien aktivistien keskuudessa. Pia näkee tuhopoltot ristiriitaisina. "En lähtisi polttamaan liharekkoja, koska tekisin mieluummin jotain vaikkapa turkisteollisuutta vastaan. Kyse on siis strategisesta valinnasta. Periaatteessa minulla ei ole mitään sitä vastaan, ja on mukavaa kuulla kun niitä (liharekkoja) palaa. En tiedä olenko turhankin varovainen, mutta minä varmistaisin kerta toisensa jälkeen, ettei mitään vaaraa millekään elävälle olisi."

TAVALLISIA IHMISIÄ

"Olen aivan tavallinen nainen. Kaikki jotka tällaista toimintaa tekee ovat aivan tavallisia ihmisiä. Ei me olla mitään koulutettuja kommandoja tai muuta sellaista. Rahoituskin hoidetaan omasta pussista kolehtina. Enkä minä jatkuvasti ole sabotoimassa, vaan tahti on aika harvaa. Varsinkin isommat jutut ovat niin vaikeita toteuttaa, ettei niitä tule tehtyä usein."

"Monet jutut ovat todella pelottavia tehdä. Varsinkin kun on menossa johonkin kohteeseen on pelko kova, mutta sitten sitä vaan keskittyy siihen, miksi on tullut paikalle ja tekee sen, mitä sinne on tullut tekemään." Myös kokemus on kasvattanut Pian rohkeutta. "Mitä enemmän tekee, sitä enemmän vakuuttuu siitä, että jotain on tehtävä, koska toiminnassa näkee niin karmeita eläinten olosuhteita".