(Mukaelma kansainvälisestä julkilausumasta)

Marraskuussa 1999 järjestetään Seattlessa USA:ssa Maailman kauppajärjestön kolmas ministerikokous. Lukuisat eri kansalaisliikkeet ympäri maailman vastustavat aikomuksia lisätä Maailman kauppajärjestön WTO:n valtaa uudella laajalla kaupan vapauttamiseen tähtäävällä neuvottelukierroksella. Hallitusten tulisi lisäliberalisoinnin sijasta tarkistaa ja korjata nykyisen kauppajärjestelmän ja WTO-hallinnon puutteet. Radikaalimmat järjestöt ja verkostot kamppailevat aidon paikallisen itsemääräämisoikeuden puolesta, pyrkivät muodostamaan uutta valtaa vanhan keskitetyn vallan sijasta.

Uruguayn neuvottelukierros ja WTO:n perustaminen julistettiin keinoiksi lisätä globaalia vaurautta ja edistää kaikkien jäsenvaltioiden ihmisten hyvinvointia. Tosiasia kuitenkin on, että viimeisen viiden vuoden aikana WTO on myötävaikuttanut varallisuuden keskittymiseen harvojen rikkaiden käsiin; se on lisännyt ihmisten enemmistön köyhyyttä ja edistänyt kestämättömiä tuotanto- ja kulutusmalleja.

Uruguayn neuvottelukierroksella solmitut kauppasopimukset ovat avanneet markkinoita ennen kaikkea ylikansallisten yhtiöiden hyväksi, kansallisten talouksien, työntekijöiden, maanviljelijöiden, muiden ihmisryhmien ja muun luonnon kustannuksella. Lisäksi WTO:n rakenne, säännöt ja menettelytavat ovat epädemokraattisia, läpinäkymättömiä ja vastuuta pakenevia. Ne ovat toimineet ihmisten enemmistön syrjäyttämiseksi.

Tällaisen globalisaatioprosessin kiihtyminen on kasvattanut maailman todellista epävakautta, romahduttanut kansallisia talouksia ja lisännyt maiden sisäistä ja maiden välistä epätasa-arvoa, sosiaalisia ongelmia sekä ympäristön pilaantumista.

WTO:n päätöksentekoa dominoivat hallitukset ja järjestelmästä hyötyvät ylikansalliset yritykset ovat kieltäytyneet tunnistamasta ongelmia ja puuttumasta niihin (kenties juuri siksi, että muiden ongelmat ovat niiden leipäpuu). Sen sijaan, ne vaativat liberalisoinnin laajentamista mm. uusien asioiden ottamisella mukaan WTO:n neuvotteluihin. Tämä kiihdyttää WTO:n ajaman globalisaation kriisiä.

Kaupan vapauttamisen lisäneuvottelut ja uudet sopimukset alistaisivat WTO:n hallinnan piiriin uusia toimialueita kuten sijoitukset, kilpailupolitiikka ja julkiset hankinnat. Seattlen asialistalla on myös laajempi maatalouden vapauttaminen, joka suosisi etenkin geenimanipuloitujen tuotteiden ja lajikkeiden käyttöönottoa. Erityisen pelottavia ovat sopimukset kauppaan liittyvistä teollis- ja tekijänoikeuksista (TRIPS).

Tämän vuoksi yhä useammat yksittäiset kansalaiset ja kansalaisliikkeet vaativat pidättymistä WTO:n toimialaa ja valtaa lisäävistä neuvotteluista. OECD:n epäonnistuminen monenkeskisen sijoitussopimuksen MAI:n suhteen osoittaa, että vallitsee laaja julkinen vastustus globaalin talouden vapauttamista, ylikansallisten yhtiöiden kasvavaa valtaa ja voimavarojen käyttöä sekä ympäristön tuhoutumista kohtaan.

Tähän vastarintaan vaaditaan meistä jokainen!