Jo kauan ennen Prahan talouskokousta ja sen vastaisia mielenosoituksia oli selvää, että jotain Prahassa tulisi tapahtumaan. Selvää ei vain ollut tarkalleen mitä, sillä vastarinnan päämäärät ja toimintatavat ovat vaihdelleet kokouksesta toiseen. Prahaa edeltäneissä mielenosoituksissa Melbournessa ja Washingtonissa oli saatu hyviä tuloksia, mutta hyvin erilaisin tavoin. Washingtonissa IMF:n ongelmat tuotiin päivänvaloon pääosin rauhallisilla mielenosoituksilla, joiden tärkeimpänä päämääränä ei ollut kokouksen pysäyttäminen. Melbournessa sen sijaan suuri osa kokousedustajista ei päässyt kokouspaikalle, kun mielenosoittajat saartoivat sen.

Ennen Prahan tapahtumia liikkui ilmassa oletuksia siitä, että tällä kertaa globalisaation airuet aiottaisiin sulkea kokouskeskukseen ja näin väsyttämällä viedä into kokousprosessilta. Tapahtumaa järjestänyt INPEG oli ilmoittanut useaan otteeseen, että tästä haluttiin väkivallaton kansalaistottelemattomuustapahtuma. Ennen kaikkea tämä oli monien osallistujien kollektiivinen päätös, mutta vastustajille ei myöskään haluttu antaa tilaisuutta mustamaalaukseen. Kuten kaikki varmasti tietävät, ei mitään päämäärää saavutettu täydellisesti. Mutta toisaalta lukuisat muut tapahtumat ja saavutukset ovat jääneet tuntemattomiksi. Tämän "päiväkirjan avulla" kukin voi käydä läpi seuraavien sivujen artikkeleita ja täydentää kuvaansa Prahan tapahtumista.

Lauantai, 16. 9.

Ensimmäiset globalisaation vastustajat saapuivat Tsekin tasavaltaan jo kokouksen alkua edeltäneenä viikonloppuna, koska monia tapahtumia oli suunniteltu kokouksen alle. Ensimmäiset saapujat joutuivat pian toteamaan, että maan rajoilla odottivat tiukat tarkastukset. Tuskin kukaan pääsi läpi ilman, että hänen matkatavaransa myllättiin. Tiedotusvälineille poliisi ilmoitti etsivänsä "aseita", joita ehkä käytettäisiin heitä vastaan tulevissa mellakoissa. Ilmeisesti poliisi ainakin oli kovin varma, mihin suuntaan tapahtumat kehittyisivät. Kuten seuraavalla sivulla olevassa artikkelissa todetaan, osa mellakoinnista saattoikin olla järjestettyä.

Poliisi ilmoitti myös olevansa yhteydessä FBI:n ja Scotland Yardin kanssa, jotta "ei-toivottuja" henkilöitä ei pääsisi maahan. Ennen kaikkea pyrittiin etsimään Seattlen ja Washingtonin mielenosoituksiin osallistuneita. Osa tulijoista käännytettiinkin takaisin jo rajalta. Käännytykset jatkuivat ilmeisesti koko kokousprosessin ajan, suomalaiset aktivistit tiedottivat niistä ainakin tiistaina 19. 9.

Torstai, 21. 9.

Varsinaisen toimintaviikon aloitti INPEG:in sekä Prahassa majailevan autokulttuuria vastustavan Carbuster-lehden järjestämä katuteatteriesitys. Tässä vaiheessa ilmapiiri oli mitä ilmeisimmin vielä hyvin rauhallinen, ja tilaisuuksien järjestäjät saivat toimia rauhassa.

Perjantai, 22. 9.

Rauha rikkoontui kuitenkin jo perjantaina, kun poliisi alkoi säännönmukaisesti häiritsemään erilaisia vastatapahtumia. Muutamia pidätyksiä tehtiin, ja Prahan tapahtumista ansiokkaasti tiedottaneen Independent Media Centerin toimittajia häiriköitiin.

Lauantai, 23. 9.

Tänä varsinaista kokousta edeltäneenä viikonloppuna oli hyvin paljon toimintaa, josta odotetusti valtamedia ei ollut kiinnostunut tiedottamaan. Näistä mielenosoituksista voi lukea lisää artikkelissa "Prahan päiväkirja - alkusoittoa". Lauantaina järjestettiin myös suurempien kansalaisjärjestöjen vastahuippukokous. Järjestöjen edustajat myös tapasivat kokouksen osallistujia ja toimittivat heille erilaisia vetoomuksiaan.

Sunnuntai, 24. 9.

Päivän päätapahtuma oli INPEGin organisoima suuri karnevaalikulkue, joka antoi ensimakua odotettujen tuhansien ihmisten tulvasta Prahan kaduille. Tällöin järjestettiin myös "Art and Resistance"-tapahtuma, jossa globalisaatiokriittistä sanomaa pyrittiin tuomaan esiin taiteen voimin. Valitettavasti italialaiset esiintyjät joutuivat jäämään pois, sillä heidän junansa oli pysäytetty edellisenä päivän maan rajalle. Tuhannen aktivistin matka keskeytyi pitkäksi aikaa. Valtamedian näkökulmaa kuvaa hyvin se, että tämä oli ensimmäinen uutisaihe, joka sai merkittävämpää julkisuutta.

Maanantai, 25. 9.

Italialaiset pääsivät vihdoin liikkeelle ja saapuivat Prahaan. Mielenosoittajien joukko oli paisunut jo useisiin tuhansiin. INPEG oli järjestänyt heille telttamajoituksen nk. kokoontumiskeskuksessa (Convergence Center), jossa harjoiteltiin erilaisia kansalaistottelemattomuuden muotoja, ensiaputaitoja, banderollien tekoa jne.

Päivän näkyvin mielenilmaus oli jättimäisen banderollin ripustaminen kokouspaikan liepeillä olevan sillan ylle. "No WB, WTO, IMF! End Corporate Rule!"-teksti kertoi kokousedustajille, että kyse ei ollut vain yksittäisten rahoituslaitosten, vaan koko nykymuotoisen globaalin talousjärjestelmän vastustuksesta. Banderollin ripustaneet aktivistit pidätettiin, mutta heidät päästettiin pian vapaaksi.

Tiistai, 26. 9. - Kansainvälinen globalisaation vastainen toimintapäivä

Suomalaisten aktivistien aamu alkoi aikaisin kello 6 Radison SAS-hotellin edessä, missä autoihin unisina kömpivät kokousedustajat heräteltiin reippailla huudoilla. Huomion keskipisteenä oli Sauli Niinistö, joka oli jo ehditty herättää laululla "Sauli kulta, herää jo!". Pari tuntia myöhemmin kiirehtivät ihmiset Namesti Miru-aukiolle, mihin kerääntyi arvioista riippuen 10 000 - 20 000 mielenosoittajaa. Sambatanssijat, katuteatteriryhmät ja muut esiintyjät pitivät tunnelmaa yllä, kun osa mielenosoittajista sonnustautui italialaisen Ya Basta! -ryhmän inspiroimana valkoisiin haalareihin ja erilaisiin pehmusteisiin torjumaan väkivallattomasti mahdollisia poliisien hyökkäyksiä. Aamun aikana saapui myös tieto, että poliisi oli pysäyttänyt kahdeksan Prahaan matkalla ollutta bussia. Valtamedioissa mielenosoittajien "vähäisyyttä" ihmetelleet toimittajat olisivatkin voineet etsiä selitystä jatkuvista matkankeskeytyksistä ja rajalta käännytyksistä.

Hieman myöhemmin koko parinkymmenen tuhannen mielenosoittajan joukko jakaantui erillisiin värikoodeilla merkittyihin ryhmiin, jotka pyrkivät saartamaan kokouskeskuksen joka puolelta. Poliisi oli antanut luvan vain mielenosoitukseen Namesti Miru-aukiolla, mutta tuskin kukaan edes oletti ihmisten pysyvän siellä. Suurin joukko, 10 000 "keltaista", pyrki tunkeutumaan väkivallattomasti Nuselsky Most-sillan ylitse kohti kokouskeskusta, mutta sitä vastassa oli mellakkapoliisien rivistö tukenaan panssariajoneuvoja. Useiden tuntien ajan valkohaalarit pehmusteineen, kypärineen ja vesipyssyineen yrittivät tuloksetta tunkeutua väkivallattomasti poliisimuurin läpi.

"Sinisten" anarkistien ja autonomien noin 5000 vahvuinen ryhmä sekä "pinkkien" sosialistien ja kommunistien noin 3000 vahvuinen ryhmä jäivät alkuun jumiin sillan luokse, mutta hieman myöhemmin ne yrittivät kiertää kokouspaikan luokse toisia reittejä pitkin. Riippuen siitä ketä kuuntelee, siniset joko joutuivat poliisin hyökkäyksen kohteeksi tai hyökkäsivät kohti poliisirivejä, mutta joka tapauksessa seurasi pitkiksi katutaisteluiksi venynyt konflikti, johon suurin osa valtamedian huomiosta kiinnittyi. Se ainakin unohtui, että varsinaiseen väkivaltaan osallistui vain osa mielenosoittajista, ja muilla suunnilla tilanne oli rauhallisempi. Poliisi käytti kyynelkaasua, tainnutuskranaatteja ja vesitykkejä, ja osa mielenosoittajista heitteli irrotettuja katukiviä ja polttopulloja.

Jo aikaisemmin lähemmäs kokouskeskusta päässyt "hopea-pinkki"-ryhmä keskittyi erilaiseen karnevalistiseen toimintaan ja poliittiseen teatteriin näköetäisyydellä kokouskeskusta vartioivista poliiseista. Alussa ryhmän mielenosoitus sujui rauhallisesti, mutta joidenkin silminnäkijöiden mukaan osa osallistujista vaihtoi yhtäkkiä karnevaalihenkisyyden mustiin maskeihin ja hyökkäsi kohden poliisirintamaa.

Yksikään ryhmä ei päässyt kokouspaikalle asti, mutta pääreitit sinne onnistuttiin sulkemaan, ja poliisi piti kokousedustajia rakennuksen sisällä tuntikausia. Paikalla olleiden mukaan tunnelma oli hämmentynyt, sillä edeltä käsin annettuja varoituksia mielenosoituksista ei ollut otettu todesta.

On merkittävää, että tähän asti pidätysten määrä oli jäänyt vähäiseksi, eikä edes seuranneen mellakoinnin yhteydessä pidätetty suuria määriä ihmisiä, vaikka paljon uutisoitua omaisuuden tuhoamista (mm. McDonaldsin syöttölän hajottaminen) tapahtuikin. Massapidätykset alkoivat vasta illemmalla Muzeumin metroaseman lähellä, missä suomalaisten aktivistien mukaan pidätettiin melkein keitä tahansa, ilman perusteita tai selityksiä. Yhden tunnin aikana pidätettiin ilmeisesti jopa 500 ihmistä. Tämä jatkui yöhön asti, jolloin pidätettyjä oli noin 460.

Keskiviikko, 27. 9.

Pidätysaallosta huolimatta tuhannet ihmiset marssivat Prahan kaduille keskiviikkona rauhallisissa mielenosoituksissa. Naimisti Mirulle kokoontui suuri joukko, jota poliisi uhkasi hetken aikaa, mutta tilanne laukesi ilman enempiä väkivaltaisuuksia. Päivän aikana poliisi ilmoitti ajavansa ihmiset pois INPEGin kokoontumiskeskuksesta, koska sitä muka oli käytetty polttopullojen valmistamiseen! Toisaalla 500 mielenosoittajan joukko marssi vankilalle osoittamaan mieltään pidätettyjen puolesta. Poliisi päästi ensin joukon vankilan luokse, mutta alkoi sitten täysin mielettömästi pidättää ihmisiä, etenkin lääkintätunnuksella varustautuneita.

Konferenssikeskukselle johtavalla sillalla järjestettiin suomalaisten aloitteesta myös rauhallinen mielenosoituspiknik, jossa puitiin päivien siihenastista saldoa. Ironisesti myöhemmin kymmenen suomalaista pidätettiin heidän ollessaan matkalla iltaa viettämään. Heille ei kerrottu pidätyksen syytä, ja kun eräs heistä kysyi poliisilta osaavatko nämä englantia, hän sai iskun naamaansa. Poliisiasemalla suomalaisia seisotettiin haara-asennossa kädet seinää vasten tunnin ajan, ennen kuin heidät ohjattiin selleihin. Heitä pidettiin vangittuna 13 tuntia, jona aikana heitä simputettiin uhkailtiin, ja naisia ahdisteltiin seksuaalisesti. He eivät saaneet soittaa lain takaamaa puhelua asianajajilleen ja osalta revittiin filmit kameroista. Myöhemmin suomalaiset karkotettiin maasta ilman tarkempaa syytä. Torstaina pidätettiin vielä kaksi suomalaista muutamaksi tunniksi. Myös heitä pahoinpideltiin pidätyksen aikana.

Torstai, 28. 9.

Kokouksen piti alkujaan jatkua vielä torstaiksi, mutta keskiviikkona sen ilmoitettiin loppuvan etuajassa. Viralliseksi syyksi ilmoitettiin asialistan loppuminen, mutta kokouksen vastustajat epäilivät selitystä. Suomalaisen s26-ryhmän mukaan prahalaisten mielipide oli hiljalleen kääntymässä mielenosoittajien puolelle, ja monia tsekkejä oli mukana keskiviikon mielenosoituksissa. Niiden hallitseminen olisi käynyt poliisilta pian mahdottomaksi. Eräiden silminnäkijöiden mukaan Maailmanpankin ja IMF:n edustajat saivat tiedotusvälineiden edustajiltakin vastaansa naurunremakan selitellessään kokouksen lopettamista.

Suurin osa vastatoimintaan osallistujista piti kokouksen päättymistä työvoittona, joskin myös kriittisiä näkemyksiä esiintyi. Toisaalta rahoituslaitokset joutuivat ensimmäistä kertaa vakavasti vastaamaan julkiseen kritiikkiin. Mutta mikäli kokoukset ajetaan suljettujen ovien taakse, onko minkäänlaisella kansalaistoiminnalla enää mahdollisuuksia? Silti, eikö päämääränä ollutkin juuri käynnissä olevan globalisaatioprosessin rampauttaminen, jotta vaihtoehtojen luomiselle saadaan aikaa. Toistaiseksi julkisia kokouksia tullaan kuitenkin jatkamaan ensi vuonna Washingtonissa, sitten Dubaissa. Siihen mennessä vastauksia syntyneisiin kysymyksiin on mietittävä ja uusia toimintamuotoja kehitettävä.