Suomi on ollut pitkään sokea piste kansainvälisessä geenimanipulaation vastaisessa liikkeessä. Vielä tämän vuoden alussa toiminta oli rajoittunut muutamiin yleisönosastokirjoituksiin ja haparoiviin kansalaisjärjestöjen yrityksiin aloittaa kampanjointia. Ainoa merkittävä tapaus oli ensimmäisen gm-soijaerän ostamisesta alkanut kuluttajakohu, joka elintarvikeyhtiö Raisionkin vakuuttelemaan tuotteidensa "puhtautta". Pontta uudelle kampanjoinnille saatiin kuitenkin keväällä, kun GM-Kampanja Verso aloitti toimintansa näyttävillä supermarkettempauksilla, ja kun Mustavihreillä päivillä ja vapun toimintapäivänä marssittiin biokapitalismia vastaan.

Uudet toimintamuodot saivat runsaasti julkisuutta ja elvyttivät paikoilleen jämähtänyttä keskustelua edes hiukkasen. Monien ihmisten mielestä tarvittiin kuitenkin järjestö, joka toimisi informaation välittäjänä ja kykenisi tarttumaan geenimanipulaation ongelmiin etenkin lainsäädännöllisellä tasolla. Steven Druckerin vierailu toukokuussa antoi kipinän tällaisen järjestön perustamiselle, vaikkakin asia oli ollut idullaan jo pitkään. Tällöin perustettiin Kansalaisten Bioturvayhdistys, joka osoittikin heti tarpeellisuutensa osoittaessaan suomalaisen gmo-valvonnan leväperäisyyden.

Rapsiskandaali kipinänä

Kuten tässä numerossa toisaalla kerrotaan, paljastui loppukeväästä laaja gmo-rapsiskandaali. Geenimanipuloituja siemeniä oli tuotu Eurooppaan laittomasti, ja viljelijät olivat kylväneet niitä pelloille mitä ilmeisimmin tietämättään. Bioturvayhdistyksen toiminta ei ollut vielä tuolloin käynnistynyt, mutta tapauksen mitätön uutisointi Suomessa sai yhdistyksen edustajat kiinnostumaan tilanteen taustoista.

Kesäkuun alussa yhdistyksen edustajat tapasivat eduskuntaryhmien edustajia, elintarvikeviraston, maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön vastuullisia viranhaltijoita, sekä geenitekniikan lautakunnan ja biotekniikan neuvottelukunnan edustajia. Yhdistyksen tavoitteena oli koota tietoa siirtogeenisten organismien tutkimuksesta ja valvonnasta sekä riskinarvioinnista ja erityisesti selvittää siirtogeenisen rapsin luvattomasta viljelystä käynnistyneet viranomaistoimet.

Tulokset olisivat olleet koomisia, jollei kyse olisi vakavasta asiasta. Kesäkuun toisella viikolla maatalousministeriön ylitarkastaja Kirsi Heinonen ilmoitti, ettei ministeriö ollut viitsinyt ottaa selville edes saastuneiden peltojen sijaintia. Perustelu oli rehellisen kylmä: "On parempi olla pyytämättä tietoa niin silloin voimme sanoa tiedon pyytäjille, ettei meillä sitä ole." Ympäristöministeriössä tilanne ei ollut sen parempi: ylitarkastaja Tuula Pehun mukaan mihinkään toimiin asian suhteen ei ollut ryhdytty.

Pehun yhteydessä nousivat esiin myös kysymykset virkamiesten jääviydestä, Pehu kun omistaa yhteispatentin gm-perunaan tunnetun geeniteknologian puolustajan Eija Pehun kanssa. Asiaa puitiin lopulta maan päälehtien palstoilla, ja mitä ilmeisimmin valvonnan nykyrakenteita aiotaan tutkia.

Tarkastukset vuotavat kuin seula

Elintarvikevirasto ei niin ikään ollut ryhtynyt käytännön toimiin gm-rapsiasiassa. Bioturvayhdistyksen kysellessä asiasta kävi ilmi, että suomalainen gmo-valvonta on huomattavasti heikommissa kantimissa kuin julkisesti on annettu ymmärtää. Elintarvikevirasto ei ole tiedottanut merkittävästä epäkohdasta ja valvonta-aukosta ajallaan eikä asianmukaisesti, vaan asian ilmitulo jäi kansalaisjärjestöjen aktiivisuuden varaan. Esimerkiksi Suomeen tuoduista soija- ja maissieristä 40% ei ole läpäissyt puhtausvaatimuksia. Näin ollen myös kuluttajiin kohdistuvalle tiedottamiselle ja kampanjoinnille on tarvetta.

Ongelmat ovat vakavia. Rehuja ei valvota lainkaan. Ravintolamyynnissä ja irtomyynnissä ei ole merkintäpakkoa, ja valvontaa tuskin lainkaan. Rypsiskandaali kuitattiin yleensä sillä, että koska gmo-pitoisuuksia ei ole/ei voi havaita tuotteessa, valvontaa ei tarvita. Mitä ilmeisemmin vain soijaan ja maissiin perustuvia tuotteita ylipäänsä testataan! Yhdistyksen raportissa kritisoidaan elintarvikevirastoa harhaanjohtavasta tiedotuksesta: " Huomionarvoinen uuselintarvikelautakunnan ja Elintarvikeviraston toimintaa linjaava yksityiskohta näyttää olevan, että entisenä geenitutkijana Leena Mannonen on henkilökohtaisesti vakuuttunut, että 'EU:n monimutkaisen tarkastusmenettelyn' läpäisseet elintarvikkeet eivät aiheuta terveysriskejä. Hän ei kuitenkaan voinut osoittaa yhtään kliinistä pitkäaikaistutkimusta, joka olisi vahvistanut mielipiteen."

Toisen käden lautakunta

Bioturvayhdistyksen haastatteluissa ministeriön edustajat viittasivat geenitekniikan lautakuntaan luotettavana tietolähteenä, ja yhdistys haastattelikin pääsihteeri Irma Salovuorta ja sihteeri Helena von Troilia. Asenteesta ja "julkisuusperiaatteesta" kertoo paljon, että jälkimmäinen kielsi haastattelun nauhoittamisen. Salovuori ei kyennyt vastaamaan yhdistyksen edustajien kysymyksiin, sillä hän kertoi tietonsa rajoittuvan uutisissa kuultuun! Hänen mukaansa gm-rapsin kylvöä ei voitu edes todentaa. Vaikka syyllinen, Mildola Oy oli avoimesti myöntänyt rapsia kylvetyn 100 hehtaarille, oli asiaa valvova viranomainen tyytynyt katsomaan uutisia.

Bioturvayhdistyksen mukaan lautakunnan tulosi olla valtion valvova elin, mutta käytännössä se on omaksunut teollisuuden toiminta- ja ajatusmallit ja toimii käytännössä sen asialla. Neuvottelukunnan korostuneesta teollisuusmyönteisyydestä selkeä osoitus on sen tuottama "Geenitekniikka Suomessa" -esite. Missään lautakunnan materiaalissa ei vakavasti käsitellä alan riskejä, mutta sen sijaan julkisessa keskustelussa kritiikkiä on pyritty väheksymään. Kesäkyyssa Bioturvayhdistyksen haastattelema ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Pentti Tiusanen kertoi lautakunnan toimineen "tulppana", joka esti kritiikin vaikutuksen käytännön politiikan tekoon.

Kenttäkokeet edelleen salaisia

Pyynnöstä huolimatta yhdistyksen edustajat eivät saaneet listoja käynnissä olevista kenttäkokeista ja niiden sijainnista. Heille luovutettiin vain vanhentunut lista tutkimushankkeista, joka on käytännössä sama kuin Muutoksen keväässäkin taannoin julkaistu. Tämänhetkisestä käytännön tilanteesta ei saatu tietoa.

Sen sijaan kerrottiin, että maassa on 130 tahoa, jotka tekevät kokeita siirtogeenisillä organismeilla laboratorio-olosuhteissa. Tällaisia kokeita ei valvota, eikä niihin tarvita lupia, joten kukaan ei tiedä onko turvallisuusmääräyksiä rikottu, ja onko luvattomia kenttäkokeita tehty. Nykytilanteen paljastuttua on turha todeta, että "sellaista ei voi sattua Suomessa". (Bioturvayhdistyksen edustajat toivat tässä yhteydessä esiin, että myös Kuopion yliopiston Riekkiset olivat innokkaita geenitutkijoita.)

Kansalaisten Bioturvayhdistys pyysi luetteloa mainituista 130 tutkimustahosta, mutta Irma Salovuori kieltäytyi antamasta tietoja. Mitä ilmeisimmin tietoja ei ole kerätty, joten lainmukaista rekisteriä ei ole pidetty yllä. Saman lain mukaan myös yhdistyksen pyytämät tiedot kokeiden aiheista, suorittajista ja koepaikkakunnista ovat julkisia.

Voiko viranomaisiin luottaa?

Johtopäätös tutkimuksista on tyly: "Kansalaisten Bioturvayhdistyksen selvitystyöryhmän mielestä edellä kerrotut tiedot antavat aiheen vakavaan huoleen. Suomalainen virkakoneisto ja lainvalvonta eivät geenitekniikan riskien ja julkisuusperiaatteen osalta ole ajan tasalla. Lainsäädännössä on valtavia aukkoja ja olemassa olevienkaan lakien valvonta ei käytännössä näytä toimivan. Virkamiesten tavallisin selitys puutteisiin on, että valvontaan ja geenimuuntelun kriittiseen tarkasteluun on niukasti henkilö- ja raharesursseja, ja että heillä on kädet täynnä muita töitä." Bioturvayhdistys toteaa myös, että suomalainen valvonta perustuu edelleen Yhdysvaltain FDA:n kriteereihin, joiden pitävyyden taannoiset paljastukset ovat osoittaneet kyseenalaiseksi (ks. artikkeli Steven Druckerista tässä numerossa).

Yhdistys vaatii ajanmukaisen kansallisen geenistrategian luomista ja asian entistä laaja-alaisempaa huomioonottoa ja ymmärrystä. Tällaisen strategian luomisessa täytyisi ottaa huomioon kansalaismielipide, jonka selvittämiseksi pitää käynnistää aikaisempaa laajempi ja monipuolisempi kansalaiskeskustelu. Yhdistyksen vaatimuksiin voi tarkemmin tutustua sen kotisivuilla. Siellä voi seurata myös asian etenemistä sekä yhdistyksen uusia toiminta-alueita. Kesällä yhdistys on puuttunut esimerkiksi käynnissä olevaan siirtogeenisten marjojen tutkimukseen.

Lisätietoja:
Internet: www.bioturva.org
Sähköposti: bioturva@bioturva.org
Hannu Hyvönen (017) 816 444
Markku Rämö (09) 291 6681, (040) 553 1336
Asko Ali-Marttila (019) 443 456, (0400) 727 289

Tukitili: OP 573008-2128573

Yhdistyksen jäseneksi voit liittyä maksamalla 50 markan jäsenmaksun ja mahdollisen kannatusjäsenmaksun tukitilille.

Keskustelu- ja postituslistalle pääset lähettämällä viestin yhdistyksen sähköpostiosoitteeseen.