Järjestökeskus on osoitteessa Hatanpään valtatie 11 A, 33100 Tampere sijaitseva huoneisto, jossa toimivat Muutoksen kevät-lehti, Oikeutta eläimille-järjestön Tampereen paikallisosasto, Suomen anarkistiliiton Tampereen paikallisosasto, Aseistakieltäytyjäliiton Tampereen paikallisosasto sekä Sudenhetki-lehti. Huoneisto sijaitsee kolmannessa kerroksessa olevassa käytävässä, jonka varrella on myös paikallisen yrittäjän toimisto sekä Maan ystävät-järjestön Tampereen paikallisosaston toimisto. Maan ystävillä on erillinen vuokrasopimus sekä oma puhelinnumero. Lauantaina 6. 12. 1997 kello 15 jälkeen toimituksemme jäsen avasi käytävän oven. Ovella seisoi kolme siviilipukuista miestä, jotka esittäytyivät keskusrikospoliisin poliiseiksi. Etsinnästä vastasi rikosylikonstaapeli Esa Mansukoski. Mansukoski, joka muiden paikalla olevien satunnaisia asiaan kuulumattomia huomautuksia lukuun ottamatta toimi puhemiehenä, ilmoitti heidän saaneen määräyksen suorittaa etsintä "tässä Järjestökeskuksessa". Myöhemmin (8. 12.) annetussa pöytäkirjassa etsinnän kohde oli osoitettu tarkemmin Joni Purmosen työtiloiksi. Vaikka tätä ei mainittu, toimituksemme jäsen osoitti selvästi ne tilat, jotka arvasi kuuluvan etsinnän piiriin. Tästä erittelystä huolimatta poliisi ilmoitti heidän vaihtavan koko käytävään poliisilukot ja sinetöivän käytävän, vaikka toimituksen jäsen ilmoittikin käytävällä olevan myös paikallisen yrittäjän toimiston. Asiattomasti Mansukoski käski häntä varoittamaan "tovereitaan" tunkeutumasta tiloihin väkivalloin. Kysyttäessä lupaa tähän etsintään Mansukoski ilmoitti sellaista tarvittavan "vain amerikkalaisissa poliisisarjoissa". Suullinen lupa tutkinnanjohtajalta toki riittää, mutta tämä on oikeus tarkistaa puhelimella. Toimituksen jäsentä ei ensi alkuun edes päästetty puhelimeen Luvan tarkistaminen olisi siten ollut asianmukaisessa järjestyksessä vaikeaa. Mansukosken seurana olleet rikoskonstaapelit astelivat Järjestökeskuksen huoneisiin sisään jo ennen asian selvittämistä. Toimituksen jäsen kysyi, saisiko hän olla paikalla kotietsinnän ajan. Mansukoski ilmoitti tämän sopivan, mutta hänen mukaansa etsintä voisi kestää päiviä. Käytännössä tämä tarkoitti etsinnän suorittamista suljettujen ovien takana. Etsintä kestikin liki kaksi vuorokautta, mikä on asianajaja Heikki Salon mukaan ennenkuulumattoman pitkä aika. Edes suurimmissa ei etsintöjen suorittaminen vienyt puolta päivää pidempään. Seuraavana päivänä kaksi tamperelaista nuorta aktivistia kävi tarkistamassa Järjestökeskuksen tilannetta. Ilmeisesti sinetöityä ovea vartioivat KRP:n kontaapelit pelästyivät nuoria naisia kovin, sillä varmuuden vuoksi he kutsuivat läheiseltä asemalta järjestyspoliisin hätistämään kyselevät nuoret tiehensä. Järjestökeskuksen tilat saatiin takaisin käyttöön vasta maanantaina 8. 12. kello 16 - 17, jolloin paikallinen aktivisti tuli paikalle poliisien ollessa juuri lähdössä Takavarikkopöytäkirjan mukaan Järjestökeskuksesta oli takavarikoitu neljä tietokonetta, yksi kovalevy sekä kolme diskettiä. "50 kpl" asiapapereita oli kopioitu. Myös Maan ystävien toimistossa ollut tietokone oli takavarikoitu, vaikka toimituksemme jäsen kuten sanottua oli selkeästi erotellut käytävän varrella olevat tilat. Etsinnän jälkeen löydettiin Muutoksen kevät-lehden työpöydältä kaksi A4-kopiota, joihin oli kopioitu eräs pöydällä ollut osoitelista sekä kaksi osoitteenmuutoskorttia. Alkuperäiset kortit ja listat olivat edelleen tallessa. Järjestökeskuksessa ei ole kopiokonetta, olipa KRP:kin joutunut tuomaan mukaan oman koneensa. Onkin mielenkiintoista nähdä, onko tutkintamateriaaliksi kopioitu enemmänkin osoitelistoja, vai oliko kyse "harjoituskappaleesta". Sekä toimituksemme jäsen että toinen tamperelainen aktivisti olivat yhteydessä Esa Mansukoskeen puhelimitse takavarikoidun materiaalin palauttamisesta. Mansukoski ilmoitti useiden yhteydenottojen jälkeen molemmille, että osa materiaalista palautettaisiin 19. 12. kello 12.00, mutta että takavarikoitu irrallinen kovalevy sekä kannettava tietokone oli viety Vantaalle asiantuntijan tutkittavaksi. Toimituksenne jäsen oli vastaanottamassa takavarikoitua materiaalia sovittuna ajankohtana, mutta tavaroita ei tuotukaan Järjestökeskukseen. Kun hän soitti Esa Mansukoskelle, tämän ilmoitettiin olevan lomalla. Hän soitti etsintämääräyksen antajalle rikoskomisario Tero Haapalalle, jonka puhelimessa otettiin soittopyyntö sekä valitus asiasta vastaan. Haapala vastasi soittopyyntöön kello 12.30 ja ilmoitti, että Tampereen poliisi oli ilmoittanut viivyttävänsä. Syyksi hän ilmoitti, että koneista oli löytynyt jotain merkittävää "kuten varmasti itsekin tiedät". Jälkimmäinen huomautus osoitti paitsi huonoa makua myös täydellistä ymmärtämättömyyttä järjestötyöskentelyn tavoista. Vastalauseen palautuksen perumisesta ja ilmoittamatta jättämisestä Haapala otti vähätellen, jopa naureskellen vastaan. Takavarikoidut tavarat palautettiin irtonaista kovalevyä lukuunottamatta 2. 1. Maan ystävien toimiston konetta kytkettäessä kävi ilmi, että kone ei toiminut. Sen sijaan se sinertään välähdyksen myötä päästi savua eräästä levyasemastaan. Sen ymmärtäminen, että jotain oli vialla, ei vaatinut suurta ammattitaitoa. Kyseinen kone oli takavarikoitu täysin toimintakuntoisena. Tampereen poliisilaitokselta ilmoitettiin lyhytsanaisesti, että koneet oli palautettu kunnossa. Tamperelainen tietokonealan opiskelija kunnosti koneet 7. 1. Hänen kirjallisesta lausunnostaan käy ilmi, että tietokoneiden kaapelit oli kiskottu irti, ja eräitä niistä oli kytketty takaisin vääriin kohtiin. Tällainen kiusanteko menee jo lapselliseksi. Tampereen Järjestökeskuksen kotietsinnässä ja takavarikossa ei ilmoitettu selkeästi etsinnän kohdetta. Järjestökeskuksen asioita hoitaville ihmisille ilmoitettiin väärää tietoa, ja takavarikoitu materiaali palautettiin puutteellisessa kunnossa. Niin itse kotietsinnän pitkä kesto (kaksi vuorokautta) kuin takavarikon pitkä kesto sekä perutusta lupauksesta johtunut turha odotus haittasivat järjestökeskuksessa sekä osoitteen muissa tiloissa toimivien järjestöjen toimintaa. Samanlaista häirintää ovat tamperelaiset järjestöt joutuneet kestämään jo aiemminkin. Mielenosoituslupia turkisliikkeiden edustalla on kielletty, samoin jopa lentolehtisten jakoa, jonka ei luulisi estävän liiketoimintaa. Mutta tämä etsintä on vielä suorasukaisempi tapa kohdella poliittisesti aktiivisia ihmisiä toisen luokan kansalaisina.