Moottoriteiden vastainen kampanjointi on nousussaan Suomessa. Kevyttä kaupunkiliikennettä vaativat Street Partyt (Suomen Street Party sivut) yleistyvät, taloja on vallattu tiehankkeiden edeltä, ja automarketteja on vastustettu. Kaikkia hankkeita yhdistää vaatimus kevyemmästä, ekologisemmasta ja tasa-arvoisemmasta liikenteestä, lonkeroitaan levittelevän kasvuyhteiskunnan pysäyttämisestä.

Tämän kasvun ja kulutuksen yksi välttämätön perusrakenne ovat moottoritiet. Ne mahdollistavat yksityisautoilun kasvun, joka on aina ollut tuhlauskehityksen moottori. Mukanaan ne tuovat joustavan ja nopean tavarankuljetuksen, joka on välttämätöntä vapaakaupan kehitykselle.

Moottoritiet eivät tule kasvun myötä,
ne mahdollistavat kasvun!

Moottoritiet yhdistävät suuria asutuksen ja tuotannon keskuksia kuolleella asvaltilla, joka paitsi pirstoo eliöyhteisöjä ja vanhaa kulttuurimaisemaa, se myös levittää ympärilleen kasvavia päästöjä ja kulutuskulttuuria. Automarketit ovat kuolema pienille kaupoille ja yhteisöjen omavaraisuudelle. Mukanaan ne tuovat kuolemaa niin ihmisille kuin muille eläimille: Euroopassa pelkästään onnettomuuksien ja muiden henkilövahinkojen paikkaamiseen menee 5% bruttokansantuotteesta.

Miksi sitten tehdä moottoriteitä? Kyse ei olekaan pelkästä tiestä, vaan suuren teollisen kompleksin näkyvimmästä ruumiillistumasta. Autoteollisuus, öljyteollisuus, rakennusteollisuus, koneteollisuus, palveluteollisuus ja muut intressiryhmät muodostavat vallan keskuksen, joka on voimassaan verrattavissa sotilaallis-teolliseen kompleksiin. Tämän vallan keskuksen ainoa päämäärä on kulutus, kasvu ja siinä sivussa inhimillisen ja muun luonnon kärsimys. Järjestelmä etenee omalla painollaan, koska se nähdään realiteettina, välttämättömänä kehityksenä.

Moottoritie vallankäyttönä

Moottoritie ei synny itsestään, kuten sen taustavoimat haluaisivat meidän uskovan. Rakentamispäätös on vahvaa, useimmiten äärimmäisen epädemokraattista vallankäyttöä. Rakennettuna tie on "kivettynyttä valtaa", muuttuessaan osaksi ympäristöämme se ohjaa kehitystä ja vie elinvoimaa ekologisemmilta ja tasa-arvoisemmilta ratkaisuilta. Moottoritie on päätös SINUN PUOLESTASI!

Suomessa moottoriteiden rakentamisesta ja pitkälti myös rakentamispäätöksistä kulissien takana vastaa Tielaitos, jonka diktatuurinen asema on perua maan teollistumisen alkuhämäristä, metsäteiden keskeisyydestä ja myöhemmästä autokulttuurin kiihkeästä omaksumisesta. Se on tuhonnut suuren osan Etelä-Suomen metsiä, peltoja, pilannut ilman ja jättänyt sadat ihmiset ilman tuttua kotiaan.

Nykyinen rakentamisbuumi juontaa juurensa 1980-luvulle, jolloin suuria linjahankkeita alettiin suunnitella, joskin ne toteutettiin erillisinä hankkeina vastarinnan torjumiseksi. Poliittista linjapäätöstä liikennepolitiikasta ei ole tehty, mikä käytännössä on tarkoittanut määräysvallan antamista Tielaitokselle ja sen taustavoimille. Vielä kymmenen vuotta sitten moottoriteitä oli vain muutamia satunnaisia kilometrejä siellä täällä. Nyt niitä rakennetaan miljoonien markkojen päivävauhtia ympäri Suomea.

Suomen ilmastopolitiikka noudattaa liikenteen suhteen samaa kaksinaamaisuutta kuin energiapolitiikassa olemme nähneet. Edes nykyisiä puolivillaisia ilmastosopimuksia ei noudateta, vaan autoistumisen kasvun edellytyksiä luodaan jatkuvasti. Henkilöautot ja autorahtiliikenne ovat lentoliikenteen ohella pahin kasvihuonekaasujen tuottaja kaikista liikennemuodoista, puhumattakaan typen, rikin ja hiukkasten päästöistä, resurssien kuluttamisesta ja keinotekoisesta kasvusta, joka nojaa luonnontuhon ja sosiaalisen onnettomuuden varaan.

EU ja liikennepolitiikka

Suomen hallinnon passiivista suhtautumista tähän tuhokehitykseen on helpompi ymmärtää, kun se asetetaan Euroopan liikennepolitiikan yhteyteen. Niin sanottu TEN-hanke, josta tässä lehdessä puhutaan toisaalla, nojaa EU:n peruspäämäärään, joka täysin julkisesti on talouskasvun vauhdittaminen täältä ikuisuuteen. Esimerkiksi E18- hanke on vain yksi 11:tä massiivisesta moottoritieprojektista, joita toteutetaan EU:n varoilla. Hankkeeseen tullaan upottamaan 2 300 MILJARDIA markkaa. hanketta toteuttamaan on perustettu unionin moottoritieryhmä (MWG).

Tämän houkkamaisuuden huippuna voidaan pitää Hollannissa suunniteltua hanketta, jossa tiepohjana käytettäisiin matala-aktiivista ydinjätettä! Ilmeisesti Castor-kuljetusten epäonni on saanut maan tieinsinöörit huomaamaan hyvän markkinaraon... Suomessakin samanlaista suunnitelmaa on lobatty, ja Lohja Oy on jopa suunnitellut samaa Suomeen.

Moottoritiet ja ympäristö

Yhtälö on siis yksinkertainen: moottoritiet lisäävät automäärää ja täten päästöjä, jotka kasvavat myös autokohtaisesti ajonopeuksien kohoamisen myötä. Puhdistustekniikan kehitys siis ei juuri vaikuta, kun sen niukat hyödyt syödään takaisin.

Vaikka katalysaattorit auttavat jonkin verran typen päästöihin, ne eivät pysäytä kasvihuonekaasujen, hiilimonoksidin (häkä), hiukkaspäästöjen kasvuja. Liikenne onkin teollisuuden ohella merkittävin ilmastouhka maapallolla.

Rakennettavat moottoritiet tuhoavat metsää, peltoja (joilla on omat vuosisataiset eliöstönsä), vesistöjä ja muita arvokkaita eliöstöjä. Jäljelle jääneet saavat väistellä autoja... usein huonolla menestyksellä. Myös lähialueille jäävät päästöt, maaperän ja pohjaveden pilaantuminen sekä melut muodostavat tien molemmin puolin "kuolleen vyöhykkeen" kilometrien matkalle. Eläinten kärsimys ei tähän kuitenkaan lopu, sillä teiden ja hirviaitojen pirstomat populaatiot menettävät ikiaikaiset vaellusreittinsä. Eristäytyminen ja tiekuolemat sekä pesimisen häiriintyminen on monille lajeille tuhoisaa. Moottoritie on siten myös eläinsuojeluongelma.

Moottoritiet lisäävät ajonopeuksia ja sitä myöten ihmisten ja muiden eläinten kuolemia, ja automäärien kasvun mahdollistuttua ruuhkat (joiden estämisellä jotkut nurinpäin ajattelevat perustelevat rakentamista) vain siirtyvät jonnekin muualle entistä pahempina. Ekologisin ajonopeus, jos siitä autoilla voidaan puhua, on 60 - 80 km/h, mistä moottoritien rajoitukset ovat kaukana.

Moottoriteiden rakentaminen kuluttaa myös valtavasti soraa, hiekkaa, asfalttia ja betonia, joka ei saavu paikalle tyhjästä. Niinpä tällaiset suuret infrastruktuurihankkeet kantavat mukanaan laajalti näkymätöntä tuhoa, joka ei nopeasti ajavan autoilijan silmään osu.

Entä vaihtoehdot?

Esimerkiksi puukuljetuksissa Riihimäen ja Helsingin välillä junavaihtoehto on todettu peräti 700 kertaa vähemmän saastuttavaksi kuin rekkakuljetus. Joukkoliikenne olisi lisäksi selvästi halvempaa, jos tieliikenteen kustannukset luonnolle, yksittäisille ihmisille ja eläimille sekä yhteiskunnalle kokonaisuudessaan otettaisiin huomioon. Joukkoliikenteen vaihtoehdot ovat siten paitsi ekologisempia ja halvempia, ne ovat myös huomattavasti demokraattisempia, sillä ne mahdollistavat pienten paikkakuntien elinvoiman ilman suuria automarketteja ja ylipitkiä työmatkoja omalla autolla.

Todellinen vaihtoehto on kuitenkin vasta se, että yhteiskunta ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa järjestelmällisesti purkaa tuhokehitystä. Automarkettien tilalle asuntoalueiden ja pienten paikkakuntien omaehtoisuuden kehitystä, autottomia keskustoja, joissa julkinen liikenne on sovellettu pyöräilyn ja jalankulkijoiden rutiineihin, sekä enemmän junia ja busseja. Sekä tietysti vähemmän kasvua ja moottoriteitä, joiden avioliittoa ei yksinkertaisesti VOI rikkoa.

EI ENÄÄ METRIÄKÄÄN MOOTTORITEITÄ!