Kasvottomuudellaan ei sabotööri vielä turvallisuuttaan takaa. Jälkiä voi jättää mitä moninaisimmin tavoin. Sormenjäljet, hiukset, sylki, veri, vaatekuidut, työvälinejäljet, jalanjäljet jne. voivat kaikki koitua kohtalokkaaksi oikeudenkäynnissä teknisenä todistusaineistona.

Eräs eläinten vapauttaja sai tukun syytteitä koirien pelastamisesta Karttulassa sijaitsevalta koe-eläinkasvattamolta, koska hänen asunnostaan löydettiin epäilyttävät pihdit. Rikostekninen laboratorio todisti näiden pihtien olleen samat, joilla leikattiin kasvattamon aitaan henkireikä yhteensä kuudelle koiralle. Kuulusteluissa poliisi hyökkäsi häntä vastaan esittäen ylivoimaisen tuntuiset syytteet, hän tunnusti ja odottaa nyt oikeudenkäynnin alkamista ja tuomiotaan.

Jokainen käden kosketus, jalan askel ja työvälineen käyttö jättää jälkiä, ja nämä jäljet on johdettavissa takaisin jäljen jättäjään. Nämä tosiasiat tulee ottaa tarkemmin huomioon töitä tehdessä.

Kosketuksen suojaa luonnollisesti hansikas. Ohuiden kirurgihansikkaiden on todettu joskus päästävän sormenjälkiä lävitse, joten hansikkaiden on oltava riittävän paksut. Lisäksi hansikkaiden tärkeä ominaisuus on käytännöllisyys. Liian suuret tai paksut hansikkaat estävät sormia toimimasta tarkasti ja huolellisesti. Samaten sormikkaiden tulisi olla yleistä ja helposti saatavilla olevaa merkkiä siltä varalta, että hansikkaasta jää tekopaikalle kuituja tai muita jälkiä.

Kengän jäljet saattavat hyvinkin olla yhtä yksilöllisiä kuin sormenjäljetkin. Ja vaikka kengän jälkeä ei voisi paikan päälle sijoittaakaan, voivat poliisit silti kaivaa esiin epäiltyjen kengännumerot jälkikoon perusteella. Kengät ovat pieni osa ongelmaa. Ne voidaan hävittää iskun jälkeen, ja jokaista iskua varten voidaan hankkia omat kengät. On myös mahdollista käyttää liian suuria tai liian pieniä kenkiä. Hätätilassa kengän jättämiä jälkiä voi vaimentaa laittamalla sukka kengän päälle tai peittämällä koko kenkä vaikkapa muovikassilla.

Työkalujäljet ovat myös hyvin yksilöllisiä työkalusta riippuen. Erilaiset sahojen, leikkureiden ja poranterien jättämät jäljet ovat erittäin hyvin todennettavissa, ja tarkkoja teknisiä tutkimuksia ei kannata yrittää huiputtaa. Esimerkiksi leikkurin tekemä leikkausjälki voidaan suurentaa 10 000-kertaiseksi, jolloin pienet yksityiskohdat alkavat paljastua. Sama pätee käytettyihin sorkkarautoihin ja vasaroihin. Jokainen vääntö sorkkaraudalla jättää jälkeensä maalinsiruja ja metallinpalasia, ja vastaavasti sabotööri kantaa kotiinsa sorkkaraudan mukana pieniä palasia auki väännetystä ovesta tai hajotetusta ikkunasta.

Työvälineiden hävittäminen jokaisen iskun jälkeen voi olla taloudellinen taakka yleensä hyvin köyhille aktivisteille. Sijoitus kuitenkin kannattaa - jälkeenpäin on enää turha nurista, kun istuu poliisivankilassa tutkintavankeudessa ja pohtii, mikä oikein meni pieleen.

Vaikka työvälineet olisi hoideltu pois, saattaa sabotööri kantaa silti todisteita mukanaan. Esimerkiksi turkistarhalta saattaa eläimen karvoja, ulostetta tai muuta vastaavaa tarttua vaatteisiin. Kun lyö vasaralla ikkunaan, lentää siitä ympäriinsä lasinsiruja. Myös nämä saattavat tarttua vaatteisiin ja keventää poliisin todistustaakkaa. Joskus huolellinen vaatteiden pesu riittää hävittämään todisteet. Joskus näistä todisteista pääsee vain hävittämällä itse vaatteet.

Turvallisuus paikan päällä

Yleiseen turvallisuuteen kuuluu paljon muutakin kuin vain jäljistä huolehtiminen. Mitään yleispätevää tähän ei voi sanoa, maalaisjärjen käyttö on sallittua.

Ainakin yhden henkilön olisi vahdittava siltä varalta, että joku sattuu kävelemään ohitse juuri kriittiseen aikaan tai että vartija tulee tarkistamaan alueen. Kohde, esimerkiksi turkistarha, on etukäteen tarkastettava, ettei paikalla ole vartiokoiraa tai tarhaajaa. Samalla esimerkiksi kiikareiden avulla voi tarkastaa mahdolliset liikkeenpaljastimet ja muut hälyttimet. Etukäteen suoritettava tarkastus olisi hyvä tehdä päiväsaikaan mikäli vain mahdollista, sillä moni asia jää yön pimeydessä huomaamatta.

Kohteesta tulee hankkia kaikki mahdollinen tieto etukäteen. Mitä eläimiä siellä on, millaisissa olosuhteissa, mitä kokeita niillä on tehty (mikäli kyseessä on eläinkoelaboratorio), milloin työntekijät häipyvät paikalta, millainen vartiointi paikalla on jne. Paikasta kannattaa myös hankkia tarkka 1:20 000 kartta kirjastosta lähimaastoa, polkuja ja pikkuteitä varten.

Itse iskun ajoittaminen on makuasia. Useat oppaat neuvovat hyvinkin tarkkaan ajoittamaan iskuja juuri ennen aamuliikenteen alkua tai hiljaisille liikennetunneille, riippuu mitä opasta lukee. Jotkut kehottavat tekemään iskut sateen aikana, jolloin kukaan ei jaksa kiinnostua pikku metelistä eikä ulkona vartioiminen muutenkaan kiinnosta. Jotkut puolestaan suosivat täysikuuta ja valoisaa aikaa toisten nimenomaan kehottaessa välttämään tällaisia aikoja. Tärkeintä kuitenkin on välttää kaavamaisuutta ja ennakoitavuutta vaihtamalla taktiikkaa ja kohdetta riittävän usein.

Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Tällaista tilannetta varten on hyvä olla valmiiksi sovittu pakoreitti selvillä sekä mahdollinen hätäkokoontumispaikka. Koska kännyköiden ja automaattikorttien käyttö iskun läheisillä alueilla on tietenkin kielletty, tulisi kaikilla olla riittävästi rahaa mukanaan sekä mahdollista juna- tai bussimatkaa että puhelinsoittoja varten.