  |
|
|
Helsingin
seudun Maan ystävien lausunto Helsingin kestävän
kehityksen ohjelmasta Helsingin
seudun Maan ystävät ry antoi 2.4.2002 lausunnon Helsingin kestävän
kehityksen ohjelmasta. Alla lausunnon liikennettä käsittelevä osuus.
Liikenne ja liikkuminen Joukkoliikenne Toimiva ja kattava joukkoliikennejärjestelmä on yksi jokaisen kaupungin peruspalveluista. Pääkaupunkiseudulla on suhteellisen hyvä joukkoliikenne, mutta aina löytyy epäkohtia ja parantamisen varaa yleensäkin. Verrattuna muihin Euroopan suuriin kaupunkeihin, on Helsingin seudulla ylivoimaisesti suppein raideliikenne- ja metroverkko. Tämä on ehkä huomattavin epäkohta nykyisessä joukkoliikennejärjestelmässämme. Siksi raideliikenteen osuutta pitäisi lähitulevaisuudessa merkittävästikin lisätä. Sellaiset jo suunnitellut hankkeet, kuin länsimetro Ruoholahdesta Matinkylään ja uusi metrolinja Töölöön tulisi toteuttaa toisistaan riippumatta. Poikittaisliikenne aiheuttaa pääkaupunkiseudulla melkoisia ruuhkia. Syksyllä 2003 aloittavan jokeri- poikittaislinjan toteuttaminen raideliikenteenä helpottaisi tätä ongelmaa ja parantaisi joukkoliikenteen kilpailukykyä poikittaismatkoilla, mihin erityisesti sitä tällä hetkellä myös kaivattaisiin. Esimerkiksi Tukholmassa poikittaislinja on toteutettu pikaraitiotienä. Siellä se on osoittautunut paljon odotettua suositummaksi mm. sen nopeuden takia. Hyväksi ja toimivaksi malliksi on osoittautunut myös kaupunkiratojen laajennus. Ensi kesäksi valmistuu uusi kaupunkirataosuus Leppävaaraan. Vuonna 2004 pitäisi valmistua Keravan kaupunkirata. Myös Vantaalle on suunniteltu kehämallista Marja-rataa, joka alittaisi Helsinki-Vantaan lentoaseman tunnelissa. Tällaiset hankkeet ovat periaatteessa erittäin kannatettavia mutta tulevaisuudessa kannattaisi miettiä nykyistä enemmän sitä, onko järkevää suunnitella joukkoliikennejärjestelmää ainoastaan väestönkasvua - siis uusia asukkaita silmälläpitäen. Pääkaupunkiseudun bussikalusto uusiutuu merkittävästi vuosittain. Tänä vuonna saadaan liikenteeseen yli 30 maakaasukäyttöistä bussia. Lähitulevaisuudessa niiden määrää tulisi lisätä entisestään. Mutta tyytymällä pelkästään toteamaan asia, ei todennäköisesti saada paljoakaan aikaiseksi. Nykyisessä bussiliikenteen kilpailutuksessa yritykset eivät hanki kaasukäyttöistä kalustoa, ellei sitä kilpailuttamistilanteessa vaadita. Pisteytyssysteemiä on siis muutettava ja kaluston laadulle annettava rutkasti lisää painoarvoa suhteessa liikennöinnin hintaan. Mainittakoon vielä sekin, että nykyiselläänkin liikennöitsijät tuntuvat olevan taloudellisesti aika tiukoilla. Tämä ei liene kovinkaan kestävää. Joukkoliikenteen kilpailukykyä parantaisi myös se, että panostettaisiin entistäkin enemmän yhdyskuntarakenteen muuttamiseksi ja kehittämiseksi enemmän joukkoliikenteen näkökulmasta. Esimerkiksi Helsingin ydinkeskustaa alittavaa ns. keskustatunnelia ei tulisi rakentaa. Myöskään parkkihallien ja automarketien suunnitteleminen ja rakentaminen ei ole joukkoliikenteen näkökulmasta mitenkään suotavaa. Muu liikenne Liikenne muodostaa merkittävän osan ilmastonmuutosta kiihdyttävistä päästöistä: Suomessa liikenteen osuus kasvihuonekaasupäästöistä on neljännes. Kaupungeissa syntyy tieliikenteen päästöistä puolet, joten paikallistason päätöksillä on suuri merkitys päästöjen vähentämisessä. Kaupungeissa korostuvat myös liikenteen terveyshaitat. Helsingin ilman epäpuhtauksista 90% on peräisin liikenteestä. Tiiviin yhdyskuntarakenteen ansiosta kaupungeilla hyvät mahdollisuudet liikenteen päästöjen vähentämiseen. Liikenteen päästöjen vähentäminen onnistuu vain vähentämällä liikennemääriä ja ohjaamalla ihmisten liikkumistottumuksia vähemmän yksityisautoilua suosiviksi. Olennaisia keinoja tässä ovat toisaaalta ihmisten liikkumistarpeen vähentäminen ja toisaalta joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen kehittämiinen niin, että niistä muodostuu entistä useammalle oman auton käyttöä houkuttavampi vaihtoehto. Kaikki tiehankkeet tukevat liikennemäärien kasvua. Tästä syystä tulisi luopua keskustatunneliin ja muiden yksityisautoilua palvelevien väylien toteuttamisesta ja keskittyä sen sijaan rajoittamaan liikennettä esimerkiksi kävelykeskustan rakentamisella, pysäköintimaksujen korotuksella ja tietulleilla. Kaavoitusta tulisi käsitellä kokonaisuutena, jossa otetaan huomioon eri ratkaisujen vaikutukset ympäristöön. Liikkumistarvetta voisi vähentää luomalla lähiöistä vireitä yhteisöjä, joissa peruspalvelut ovat lähellä ja helposti tavoitettavissa. Yhteisöllisyys tukisi tulevaisuudessa myös kaupunkilaisten osallistumista kotiseutunsa kehittämiseen. Uusien automarketien rakentamisen sijaan tulisi kehittää kaupungin keskustaa ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella sijaitsevia palveluita. Kaavoituksessa tulisi pyrkiä tarkastelemaan alueita kuntien rajat ylittävinä kokonaisuuksina. Pääkaupunkiseudulle suuntautuvaa kasvupaine tulisi kanavoida eheyttävään täydennysrakentamiseen, jolloin vältyttäisiin oman auton käyttöön houkuttavien hajanaisten asutusalueiden synnyltä. Samalla pääkaupunkiseudun viimeiset rakentamattomat luontoalueet voitaisiin säilyttää kaupunkilaisten virkistyskäytössä. Lisäksi tulisi koko valtakunnan mittaakaavassa tarkastella mahdollisuuksia pääkaupunkiseudulle suuntautuvan kasvupaineen rajoittamiseksi turvaamalla ihmisten elinmahdollisuudet myös taantuvilla alueilla.
|